32

Vegvísir on islantilainen maaginen symboli. Sen tarkoitus on auttaa kantajansa turvallisesti perille määränpäähän vaikeista sääolosuhteista huolimatta. Tämä symboli valikoitui nyt koristamaan syntymäpäiväkakkuani. Makuina tässä juustokakussa olivat vanilja, lime sekä ripaus neilikkaa ja koristeena saksanpähkinöitä ja orvokkeja. Edelliset 365 päivää olivat melko vaikeita, joten hitunen keittiönoituutta uuteen vuoteen ei varmastikaan haittaa.

Kakkua tehdessä kokeilin itselle uutena tekniikkana suklaan pursotusta tiettyyn muotoon. Tykkäsin tästä tekniikasta ihan hirveästi. Vegvísir ei ollut helpoin kuvio jolla aloittaa, mutta se meni yllättävän hyvin. Muutama vinkki, jos kiinnostaa kokeilla:

• Piirsin kuvion paperille, jonka asetin leikkuulaudalle ja kieputin kelmua päälle.
• Sulatin suklaan vesihauteessa Minigrip-pussissa. Sitten odotin, että suklaa jäähtyy hieman, jotta se ei ole liian juoksevaa.
• Leikkuulaudan alle kannattaa asettaa pari kylmäkallea. Näin alusta pysyy kylmänä, jotta suklaa jähmettyy nopeasti toivottuun muotoon.
• Valmista jääkaappikylmää suklaakuviota kannattaa välttää koskemasta käsin, koska sormien lämpö sulattaa suklaata. Leikkasin kelmun pois leikkuulaudan ympäriltä, irrotin vegvísirin varovasti kelmusta ja siirsin kakun päälle kahdella haarukalla.

Talvella jännitin tätä syntymäpäivää, koska pelkäsin sen olevan yksinäinen. Aiemmin synttäreihin kuului nimittäin useimmiten ravintolareissu puolison kanssa tai jotain vastaavaa. 

Suhtaudun edelleenkin omiin syntymäpäiviini lapsenomaisuutta hipovalla innostuksella. Alkukeväästä mainitsin syntymäpäivästä eräälle uudelle ystävälle ja kävi ilmi, että hänellä on merkkipäivä hyvin lähellä omaani. Hänellä ei ollut mitään suunnitelmia, joten kävimme yhdessä elokuvissa ja pizzalla. Mukavaa, että tällä kertaa omien synttärien mainitseminen auttoi myös ystävää viettämää omaa syntymäpäiväänsä.

Seuraavana päivänä sain myös toiselta ystävältä apua kakun syömiseen. :D

Forsman Tea: kolme maustettua mustaa teetä

Teejuttujani pidempään seuranneet varmaan tietävätkin, että ostan pääasiassa teeni erikoiskaupoista. Viime syksyn I love me -messuilla päädyin kuitenkin pitkästä aikaan ruokakaupoistakin tutun Forsman Tean pisteelle, ja ei-niin-yllättäen teetähän sieltä lähti mukaan.

Teeharrastus on mitä mainioin kaninkolo mihin pudota, mutta välillä on virkistävää kiivetä ihmemaasta takaisin perusasioiden äärelle. Toisinaan se tarkoittaa klassikkolaatuihin keskittymistä ja esimerkiksi nyt kaikille suomalaisille tutun teetalon tarjontaan tutustumista. 

Ostin Forsmanin messuosastolta kolme maustettua mustaa teetä – kirsikka, mustaherukka sekä luomu appelsiini. Näissä kaikissa pääpointtina on siis yksi ainoa maku, joka kietoutuu mustan teen ympärille.

• Kirsikka – Tässä laadussa on mukana kirsikkaa 5 %, sekä sen lisäksi aromeja. 
• Mustaherukka – Tee on maustettu luontaisella mustaherukkaöljyllä sekä mustaherukan lehdillä.
• Luomu appelsiini – Tämä luomutee sisältää 9 % appelsiinin paloja sekä 4 % luontaista aromia. Haudutettuna tee on erittäin makea, raikas ja miellyttävä. Pitää kokeilla kesällä myös jääteenä!

Kaikki kolme maistuvat yhtä hyviltä, mutta voiton vienee appelsiini korkean hedelmäpitoisuutensa ja luomulaadun ansiosta. Kuvailisin näitä kaikkia laatuja himpun verran pehmeämmiksi ja pyöreämmiksi, kuin miltä teetä myyvien erikoiskauppojen vastaavat maut maistuisivat. Hintaakin toki on vähemmän kuin teekauppojen teillä, joten nämä ovat mainio ratkaisu, jos haluaa säästää hieman.

Nuo Forsmanin messuosastot ovat siitä kivoja, että niissä on melkeinpä jokaista laatua mitä kyseinen teetalo tuottaa. Yhtä laajaa valikoimaa heiltä ei taida olla tarjolla missään ruokakaupassa.

Onko sinulla jotain tiettyä suosikkiteetä Forsmanilta?

Maaliskuun parhaat 2024

Mukavaa pääsiäistä! Toivottavasti mahdollisimman moni teistä on päässyt nyt nauttimaan pidennetystä viikonlopusta. Maaliskuuta on vielä pari päivää jäljellä, mutta katsotaan nyt jo kuun parhaita juttuja.

Dune 2 ja ekaa kertaa yksin elokuvissa

Kävin jo toista kertaa tänä vuonna elokuvissa. Dyynin 2. osa oli äänimaailmaltaan ja visuaalikaltaan yhtä vahva kuin ensimmäinen. Juonen osalta siinä pedattiin selvästi jo kolmatta osaa, ja odotankin innolla miten kaikki juonen säikeet lopulta nivoutuvat yhteen.

Tämä oli myös ensimmäinen kerta, kun kävin elokuvissa yksin. Tykkään että leffateatterissa on seuraa ja että leffan jälkeen voi vaihtaa ajatuksia elokuvasta. Yksin oleminen oli kuitenkin yllättävän hauskaa ja luontevaa. Isoin poikkeus oli kai se, kun ennen popcornien ostoa oli käytävä vessassa, koska et suinkaan halua viedä avoimessa astiassa naposteltavia saniteettitiloihin. :D

Tatuointiaika varattu

Olen ottanut viimeisimmän tatuointini 2014, eli siitä on hetki jos toinenkin. Ensi kuussa kuitenkin palaan pitkästä aikaan takaisin piinapenkkiin. En malta odottaa! <3

Ihania löytöjä kierrätyskeskuskesta

Secondhand-ostoksilla onnisti ja löysin samalla kertaa monta kivaa juttua pikkurahalla.

• Pieni puinen lautanen – tällaista olin kaivannut kotitoimiston kiville ja nyt se löytyi ja maksoi vain 20 snt. Kevyellä hiomisella siitä tuli kuin uusi.
• Nahkainen kaksilokeroinen rahapussi – kuvituksena kukkarossa komeilee Kirkkonummella sijaitseva Majvikin jugendlinna.
• Simpukka – kyseessä on siipikotiloiden heimoon kuuluva spider conch, jossa on kuusi piikkimäistä uloketta. Lajin latinankielinen nimi taitaa olla Harpago Chiragra. Jos lukijoiden joukosta löytyy joku simpukka-asiantuntija, niin saa oikaista tarvittaessa. 
  
  

Tukihenkilönä 1,5 vuotta!

Olen toiminut tukihenkilönä nuorelle aikuiselle 1,5 vuotta. Maaliskuussa meillä oli siihen liittyen päätöspalaveri, sillä maksimiaika tuli täyteen. Tukihenkilönä tälle minun nuorelleni toimiminen oli todella mukavaa ja aika kului nopeasti. Kannustan jokaista itselle sopivan tuntuiseen vapaaehtoistoimintaan mukaan, jos aikaa ja innostusta löytyy.

Ajattelin että voisin tehdä tukihenkilönä toimimisesta oman postauksensa, jos teitä kiinnostaa lukea siitä. Mitä tahtoisitte tietää aiheesta? 😊

Last but not least: Aloitin viimein katsomaan Game of Thronesia

Tiedän – olen GoT:in kanssa kovin myöhässä, kun huomioi, että sarja on julkaistu 2011–2019. Olen pian katsonut S3:n loppuun ja selväksi on tullut, että talvi on tulossa. Jostain syystä siltikään pohjolan tuulessa ja tuiskussa seikkailevilla ei ole päähineitä (lohikäärmeet ok, mutta ei pipoa pakkasella koettelee meikäläisen realismikäsitystä). Juoni on kuitenkin varsin mukaansatempaava. :-)

Miten maaliskuu sujui siellä ruudun toisella puolella?